Nämä kysymykset ovat pyörineet päässäni muutamat viime viikot, enkä ole löytänyt niihin kunnollista vastausta. Kuka oikeastaan olen? Olenko oikeasti tälläinen ikuisessa laihdutuksessa elävä hylkiö, joka ei osaa arvostaa itseään vai onko tämä vain sairaus, jonka taakse on hukkunut se oikea Minä, se joka oli aina huomion keskipisteenä, jolla oli aina paljon ystäviä ja joka nauroi jatkuvasti, kunnes yhtäkkiä tulivat pahat ajatukset,ahdistus ja itseinho, jotka olivat liian vahvoja ja ottivat vallan minusta ja hukuttivat sen nauravan ja iloisen tytön alleen. Jos asiat ovat näin, niin miten saan sen "Oikean" itseni taas nousemaan pintaan? Näin kevään tullen olen aina välillä huomannut tuntevani pienen pilkahduksen sitä iloa  ja osannut nauraa aidosti, mutta sitten ahdistus jälleen tulee ja nujertaa sen. Löydän taas itseni sängyn pohjalta itkemästä.