Olen käynyt tallilla joka päivä muutaman viikon ajan ja kuulin vanhempien juttelevan siitä keskenään. He puhuivat jotain tämän tapaista: "Susilapsi semmonen et kun se jonkun asian päättää ottaa hoitaakseen, se hoitaa sen aina 110% ja jos sitä ei joku asia kiinnosta, se ei sitten kiinnosta." Rupesin sitten miettimään, että sama pätee näihin ongelmiini. Sillon kun niitä on, niin onnistun kasaamaan niitä itselleni TODELLA paljon, kun niitä ei ole, niin sitten asiat ovat oikeasti hyvin. Syömishäiriööni olen onnistunut tähän mennessä sotkemaan kaikkia muotoja; anoreksiaa,orthoreksiaa,BEDiä ja Bulimiaa. Syömishäiriönkin hankin 110 prosenttisesti.

Paranemisen luulisi olevan helppo juttu, jos vain ottaisin sen oikeasti hoitaakseni. Ja toisinaan otankin, mutta luovutan kun syömishäiriö vaatii huomiota. Kierre on valmis. En tiedä pääsenkö tästä koskaan.

Pelottaa.