En osaa tehdä mitään. Aina luovutan, mikään ei suju ja syöminen on vaikeeta. MIKS? Minkä takia aina kun on ongelmia/ahdistaa tulee syömisestä joko vaikeeta tai ihan liian helppoo? Miksen vaan vois olla itseeni tyytyväinen tälläisenä? Miksi aina peilin edessä/ vaa'alla tulee huono olo ja alan itkeä? Huijaan itseäni jatkamaan. Kidutan itseäni ja usein vielä nautinkin siitä. Kun on nälkä, on olo kevyt ja niin ihanan tyhjä. Tyhjä olo leviää myös päähän ja ongelmat tuntuvat hukkuvan jonnekkin kauas pois. On niin turtunut olo. Voi vain vaipua omaan pieneen maailmaansa ja elää siellä. Voi huijata itseään sanomalla " Tämä on parempaa kuin syöminen, kun olen laiha, voin taas syödä, kun olen laiha, olen myös onnellinen". Pahinta on, että tiedän itsekin huijaavani itseäni, mutta silti uskon nuo samat valheet aina uudelleen. Poljen vain paikallani, eikä elämäni liiku mihinkään suuntaan.

Halveksin itseäni, koska olen niin heikko, että uskon omat valheeni ja vajoan niihin, vaikka varsin hyvin tiedänm, että luvassa on ainoastaan tuhoa,itkua,ahdistusta,kärsimystä ja turhautumista. Jollakin sairaalla tavalla koen jopa ansaitsevani kaikki nämä vaikeudet ja että saan nyt maksaa rangaistuksen heikkoudestani.

Kerta toisensa jälkeen olen yrittänyt taistella tätä vastaan, mutta en jaksa enää itsekään uskoa pystyväni siihen. Jos en itse voi muuttaa itseäni, niin voiko kukaan muukaan? Enkö se kuitenkin ole juuri minä,joka saa itsensä käyttäytymään terveesti ja parantumaan? Se on totta, aivan kuten sekin, että olen itse itseni pahin vihollinenkin. Enkö se ole juuri minä, joka kiellän elämän itseltäni? Enkö minä itse kiellä ruuan itseltäni? Juuri niin. Aivan kuten minä itse saan sairasta tyydytystä omasta kärsimyksestäni "Hahaa siitäs saat vitun huora läski paska norsu!"

Joidenkin mielestä varmaan suurentelen tätä juttua ja ehkä niin onkin. He sanovat minulle, että minun pitäisi hankkia elämääni jotain sisältöä, mutta eihän minulla ole aikaa sellaiseen. Kaikki aikani kuluu omassa maailmassani, omien valheideni keskellä. Joka sekunti. Joka minuutti. Joka tunti.

Koko elämä.